Matka alkaa

Minua pyydettiin hakemaan Bitfuryn ASIC suoraan tehtaalta ja pyrkimään saada se testattua ennen Bitbetin vedon päättymisaikaa 15.6. Syynä valintaani lienee se, että olen suomalaisessa Bitcoin skenessä kohtuullisen hyvin tunnettu tyyppi, puhun venäjää, ja omaan kontakteja Taiwanissa. 

Jouduin lähtemään reissuun parin päivän varoitusajalla, joten valmisteluihin ei jäänyt paljoakaan aikaa. Varasin liput 7.9. lennolle Taipeihin Hong Kongin kautta. Jätin sen verran löysää aikaa että kerrankin pääsisin pyörähtämään Hong Kongissa – tuossa legendaarisessa paikassa, jossa lähes kaikki lapsuuteni ajan lelut oli tehty. 🙂

Lento Hong Kongiin meni hyvin ja sain kunnolla nukuttua. Suuntasin suoraan junalle, joka vei minut kaupungin ytimeen reilussa puolessa tunnissa. Muutaman minuutti meni ihmetellessä, ja sitten paikka rupesi tuntumaan jo varsin kotoisalta.

Pieneltä sivukujalta löytyi autenttisen oloinen nuudelimesta, joka ei tuottanut pettymystä. Rasvainen rapeaksi paistettu porsaan vatsa hieman tulisessa nuudelikeitossa oli juuri se mitä tarvitsin tuossa tilanteessa. Suolainen ruoka rupesi kuitenkin myös janottamaan, joten päätin etsiä jonkun kuppilan, jossa olisi Wifi. Tällainen löytyikin ihan parin korttelin päästä.

Kuppilassa oli joitakin paikallisia brittejä asiakkaana, ja päädyimmekin vierekkäisiin pöytiin istumaan. Bitcoin nousi nopeasti puheenaiheeksi, ja he innostuivat kovasti siitä sitä enemmän mitä enemmän kerroin aiheesta. Nyt jälkeenpäin tuntuu kutkuttavalta ajatella, että juuri noihin aikoin Snowden antoi haastatteluaan ehkä vain muutaman sadan metrin päässä…

Terveisiä Taiwanista!

Saavuin Taipeihin myöhään samana iltana. Airbnb.com:in kautta vuokraamani kämppä oli hieman vaikea löytää. Lopulta nappasin taksin ja näytin kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä kirjoitetun osoitteen kuskille, joka naurahti ja ajoi 200m päässä sijaitsevalle kämpälle. 

Kämppä sijaitsi varsin mielenkiintoisella alueella. Alueen tarkoitus oli lienee pääasiassa miespuolisten keski-ikäisten miesten viihdyttäminen. 🙂 Pikku kujat olivat täynnä pieniä japanilaistyylisiä “Snaku” -ravintoloita ja privaattiklubeja, joiden hienosti valaistuista tyylikkäissä julkisivuista ei pystynyt mitenkään näkemään sisään. Tein nopean rundin alueella, ja painuin kämpille iltapalalle ja nukkumaan. Loppu viikonloppu menikin Taiwanilaisen ystäväni kestittävänä. Tapasin myös paikallisen sähköinsinöörin Mr. Lee:n, johon saimme yhteyden Taiwanilaisen ystäväni kautta.

Bitfury oli päättänyt tarjota ilmaisia näytekappaleita (url: https://bitcointalk.org/index.php?topic=228677.0) chipeistä bitcointalkin custom hardware -osiossa, jotta halukkaat insinöörit ja hackerit pääsisivät “korkkaamaan neitsyen” eli tutkimaan sirun ominaisuuksia. Näin voisimme saada nopeasti hyvän käsityksen sirun ominaisuuksista, mikä helpottaisi työtämme täällä Taipeissa.

Vastoinkäymisiä

Tehtaan alunperin lupaama päivämäärä toimitukselle oli mennyt jo lähes kaksi viikkoa sitten. Uusi päivämäärä toimitukselle oli 10.6., ja matkani oli varattu tämän päivämäärän perusteella. Sitten päivämäärää muutettiin jälleen QFN pakkauslinjan ruuhkan vuoksi. Uudeksi toimituspäiväksi luvattiin 13.6. Tämä oli paaluulentoni päivä. Alkoi tuntua siltä, että reissusta tulisi pidempi kuin mitä olin alunperin ajatellut. Kaiken lisäksi olen aivan koukussa teppanyakiin.

Jatkoimme tehtaan painostamista kaikin mahdollisin keinoin. Tilannetta hankaloittivat tiukat turvallisuusluokitukset (meillä ei oikeastaan ollut edes oikeutta kommunikoida suoraan tehtaan kanssa), ylenmääräinen meille entuudestaan tuntemattomien alan jargoniin liittyvien lyhenteiden käyttö kommunikaatiossa (kuten esim. “MFG got high WIP issue. Pushing MFG to review WIP and provide SOP ASAP”). Kaiken lisäksi Länsi-Euroopan ja Taiwanin välinen aikaero on 6-7 tuntia, joten semmoista aikaa jolloin kaikki ovat samaan aikaan töissä oli ehkä tunnin verran vuorokaudessa. Usko saada sirut ennen 15.6. alkoi hiipua, mutta emme olleet valmiita luovuttamaan.

Toinen polku

Koska alkuperäisellä pakkaajalla tuntui olevan vakavia kapasiteettiongelmia päätimme yrittää saada lisää siruja muuta kautta. Itse piikiekkoja oli tehtaalla vielä varastossa, joten otimme yhteyttä useaan paikalliseen pakkaajaan toiveenamme löytää vähemmän kuormitettu QFN pakkaukseen pystyvä tehdas, joka suostuisi pikatoimitukseen näin pienelle erälle. Onnistuimmekin saamaan nopean vastauksen, ja he lupasivat toimituksen viikossa nk. hot-lot ajona. Rupesimme välittömästi järjestelyihin piikiekkojen saamiseksi pakkaajalle. 

Panokset kovenee

Torstai 13. päivä koitti. Yön aikana oli tullut sähköposti, jossa toimitus luvattiin perjantaille alkuperäiseltä tehtaalta. Ehtona oli että suostuimme sirujen pakkauksen viimeistelyn, wirebondin röntgentarkastuksen ja kaiken muun laaduntarkkailuun liittyvän totaaliseen ohittamiseen tämän ensimmäisen pienen koe-erän osalta.

Lentooni oli enää alle kuusi tuntia. Jatkuva lykkääminen ja aikatauluista luistaminen oli nakertanut luottamusta tehtaaseen, ja pohdin vakavasti kotiinpaluuta, sillä 15.6. jälkeen toimitus olisi voitu hoitaa suoraan kuriirillakin. Tuntui kuitenkin järjettömältä luovuttaa tässä vaiheessa, joten päätin jäädä vielä muutamaksi päiväksi. Tämä tarkoitti uuden kämpän hoitamista. Paluulipun ajattelin ostaa vasta 15.6. jälkeen, sillä jos myös 19.6. toimituksesta pidettäisiin kiinni, saisin sirut toimitettua kaikille niitä ympäri maailman odottaville kaikkein nopeiten paikan päältä.

Sain hoidettua kämpän ja siirryin sinne työskentelemään. Perjantain toimitukseen liittyvien yksityiskohtien selvittely vieläpä tehtaan aloitteesta vahvisti luottamusta. Soitin videopuhelun kotiin, ja pyysin anteeksi että seikkailu venähti.

Totuuden hetki

Sovittu toimituspäivä koitti viimein. Tehdas oli luvannut toimittaa sirut klo 19-20. Mr. Lee etsi sopivaa level shifteriä kaupungilta, ja minä virittelin Bitfurylle SSH tunnelia RasPiin. Samalla valmistauduin lähtöön Kaohsiungiin, Taiwanin eteläkärkeen.

Yllättäen tehtaalta tuli soitto, että piirit ovat noudettavissa, mutta ne pitää noutaa ennen klo 18!! Kiskaisin shortsit jalkaan ja ryntäsin pihalle. Sain napattua taksin, mutta iloinen kuski ei meinannut millään ymmärtää että halusin juna-asemalle. Kännykässä ei ollut datayhteyttä, joten karttasovelluskaan ei toiminut. Lopulta sain viestin perille yhdistelmällä höyryveturin mäntä -käsimerkkejä ja “huut-huut” -ääntelyjä. “AaaAAaaaa!” sanoi kuski oivaltaessaan mihin olen matkalla. Myöhemmin löydettiin yhteinen sana “shinkansen”, jonka kuski ymmärsi (vaikka japania olikin). 

Junamatka Taiwanin halki meni maisemia katsellessa ja tätä matkaraporttia kirjoitellessa. Lähestyessäni Kaohsiungia tehtaan edustaja soitti ja antoi osoitteen mistä piirit tulisi hakea. Hetkeä ennen saapumista asemalle toinen tehtaan edustaja soitti ja muutti sovittua suunnitelmaa. Hän tulisi asemalle tuomaan piirit ja pyysi odottamaan asemman aulassa.

Saavuin Kaohsiungin asemalle. Edustajaa ei näkynyt missään. Aula oli valtava, mutta edukseni olin käytännössä ainoa länsimaisen näköinen heppu. Minuutit vaihtuivat varteiksi. Rupesin hermostumaan. Yritin soittaa tehtaalle ja edustajan kännykkänumeroon. Mikään numero ei vastannut. Tekstariinkaan ei vastattu. Hiki valui jo lahkeistani, kun viimein edustaja soitti, ja pahoitteli viivästymistään. Iloinen tyttökaksikko luovutti nipun tullauspapereita (johtuen väärinkäsityksestä) ja luovutti piirit minulle.

Nyt olen Mr. Lee:n kotona, joka paraikaa poraa käsiporalla reikää piirilevyyn lämpöpadia varten… Raportoin heti, kun chippi toimii, ja laitamme live videofeedin pyörimään, jos kaista antaa myöten… Aikaa on vielä 8 tuntia 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *