Kun vuonna 2010 kuulin ensimmäisen kerran Bitcoinista, eka reaktioni eli että.. jahas taas yksi uusi yritys maksaa verkossa ja iskeä kiilaa paypaliin. Luin uudestaan. Ai siis että ihan uusi valuutta. Kiintoisaa.. miten tällaista voisi hankkia. Ai menemällä Second Lifen pankkiautomaatille. Vaikka olin tietoinen Second Lifestä olin pysytellyt pelin ulkopuolella sillä en miellä itseäni gameriksi miltään kantilta katsottuna. Vietän yksinkertaisesti niin paljon aikaa digitaalisen median parissa ja käytän sitä kyllä toisinaan viihtymiseen, mutta pääosin töiden tekoon. Ok. Second Lifeä voi ajatella myös sosiaalisena mediana, mutta kaikesta hypestä huolimatta, en ollut aikasemmin tutustunut.
No sitten hankkiuduin second lifen Frankfurtiin ja löysin pankkiautomaatin, josta saattoi ostaa Bitcoineja. Ensimmäinen megaluokan pettymys liittyi maksimimäärien nostamiseen; olin ajatellut heti sijoittaa pari sataa euroa, mutta koska ostaminen oli niin hankalaa taisin loppuviimein suorittaa vain kaksi max 10$ nostoa totta puhuen lompakkoon, jonka sijainnista minulla ei ole tällä hetkellä harmaintakaan aavistusta. Tuohon aikaan bitcoineja sai muutamilla taaloilla.
Koin alusta saakka, että tässä on jotain väkevää ja vallankumouksellista ja halusin tukea ko. maksumenetelmää/valuuttaa myös omistamissani yhtiöissä. Valitettavasti tuolloin vain ei ollut tarjolla käteviä rajapintoja coinien siirtämiseen – eikä ruoanmyynnissä tai sähköautojen vuokraamisessa ole kovin mielekästä odottaa tunteja maksun saapumista.
Ajattelin, että tähän pitäisi luoda jokin palvelu, joka nopeuttaisi clearing-prosessia ja että suomalaisille pitäisi olla oma foorumi bittiraha-asioille. Kävin katsomassa, että bittiraha.fi -domaini olisi vapaa. Olin erittäin lähellä varata ko. verkkotunnuksen, mutta ajattelin, että en viitsi varata hyvää verkkotunnusta, kun ei mulla ole edes bisneskeissiä tässä vielä käsillä.
Kun sitten kuulin myöhemmin bittiraha.fi -sivustosta, olin iloinen, että hyvä domain oli saanut oikean kodin. Huomasin, että nämä tyypit tekevät jotain jossa olisin mukana, jos käteni eivät olisi täynnä kaikkea muuta mielenkiintoista. Edustamani Vegemesta otti ensimmäisten joukossa Bitpay-palvelun, joka helpottaa mm. kivijalkaliikkeiden Bitcoinien vastaanottamista. Palvelu oli juuri puuttuva palanen bisneksen ja asiakkaan välissä — normikassamyyjät nääs vaivaantuvat jos heille alkaa kertoa lohkoketjuista ja bitcoin-lompakoista jne. He haluavat yksinkertaisen käyttöliittymän, jossa rahastaminen tapahtuu muutamalla klikkauksella.
Kuvittelin, myös että ko. palvelun integroiminen open source -pohjaiseen kassajärjestelmään olisi tehty suorastaan lennossa. Koska kuitenkaan peruspropellipäiden intohimona ei ole saada jonkun kolmannen osapuolen kassajärjestelmää ja Bitpayn-palvelua liitettyä yhteen, eikä edes kassajärjestelmän valmistaja koe asiakseen _ilmaiseksi_ moista rajapintaa integroida. Eikä taida olla mikään muukaan markkinoille etabloitunut kassajärjestelmän toimittaja integroinut bitcoin-maksuja järjestelmäänsä. Ja miksi tekisivät — kyseinen liike kun olisi kuin näyttäisi suoraan keskisormea FIAT:in de facto clearingtahoille. Toisaalta niin kauan kun normikassajärjestelmälle ja kassamyyjälle bitcoin on suurta mystiikkaa, ei se voi levitä päivittäistavarakaupassa.
Ilman, että jokin valuutta täyttää keskiluokkaisen ihmisen keskimääräiset tarpeet, ei se voi järkyttää valtavaluuttojen asemaa. Toisaalta heti kun tämä peliliike onnistutaan tekemään, nostaa se bitcoinin arvoa ja käytettävyyttä sille tasolle, että FIATit on vaarassa jäädä ainoaksi mahdolliseksi maksuvälineeksi.
Ammoisina aikoina oli täysin tyypillistä että kauppiailla oli hallussaan erilaisia valuuttoja ja maksuvälineitä; pystyihän jo pelkästään näiden välineiden vaihdosta saamaan provisiota, joka taatusti monessa tilanteessa oli enemmän kuin Forexin vaihtopalkkiot.
Nykyeurooppalainen on kasvatettu siihen, että maassa/maanosassa on yksi valuutta ja sillä mennään. Ihmiset kokevat periaatteessa useiden valuuttojan hanskaamisen hankalana; olihan yksi euron myyntivalteista se että “sitten sun ei tarvitse vaihtaa valuuttaa rajalla”.
Mutta jos vähän laajennetaan näkökulmaa, niin kyllähän nykyisellä kuluttajalla on erilaisia välineitä joilla sitä samaa valuuttaa pyöritetään, joten onko ero suuri enää siihen että näiden eri välineiden takana olisi erilaisia valuuttoja.
Monilla meistä on lounasseteleitä, virkistysseteleitä, kuntosaliseteleitä, bonuspisteitä joita voi konvertoida rahaksi tai kukkamaljakoiksi, leimakortteja joita keräämällä saa “rahanarvoisia etuja”. Huvittavaa onkin, että nämä rahanarvoiset edut tuntuvat olevan konkreettisempia kuin bittiraha, jota voi ihan oikeasti vaihtaa “rahaksi”, toisin kun näitä leimakortteja, joita ei voida vaihtaa rahaksi. Mutta se olisi siis pötypuhetta, että kuluttajalle mahtuu lompakkoon vain yksi valuutta kerrallaan.
Jos allekirjoittaneen yhtiöt olisivat holdanneet bitcoineja saamishetkestä siihen kun niiden kurssi on ollut parhaimmillaan, olisi yhdestä ravintola-annoksesta pystynyt vetämään satojen eurojen katteen – nyt luvut liikkuvat lähinnä kympeissä (10€:set), mutta on se silti paremmin kuin mitä alalla koskaan ollaan nähty.
Olen nähnyt ravintolan kassalla kirjon ihmisiä bitcoin-vastustajista niiden varauksettomiin kannattajiin. Molemmille ääripäille on yhteistä, ettei kumpikaan oikeasti ostoksia tehdessään käytä bitcoineja. Varauksellisin siipi ei käytä niitä hankaluuden ja epäilyttävyyden vuoksi. Bitcoineja hankkineet puolestaan eivät halua luopua niistä niiden tuotto-odotusten vuoksi. Silloin tällöin ovesta astuu sisään oikea bitcoin-asiakas. Pääsääntöisesti kyse on “voiko bitcoineilla oikeasti ostaa ruokaa” -tyyppisestä testistä, eikä niinkään ns. aidosta ostotapahtumasta. Parhaimmillaan taloon tulleesta liikevaihdosta prosentti on tehty bitcoineilla.
Älkää ymmärtäkö väärin – en kuulu skeptikoihin. Näen bitcoinien rajallisuuden käytännön arjessa. Tämä on tilanne tänään ja vuoden päästä voidaan olla jo ihan toisaalla. Tosin olin jo 2012 siinä uskossa, että “bitcoinien käyttö lisääntyy räjähdysmäisesti”.
Minua ei kiinnosta vakuuttelut siitä kuinka se ja toi taho liittyy tukemaan bitcoineja tai kuinka käyttäjien määrä on voimakkaassa kasvussa. Varmasti bitcoineja käytetään digitaalisessa kaupassa tai kaupankäynnissä, jossa anonyymitetti on kaikki kaikessa. Siellä puolen on ollut ns. markkinarako, johon nämä valuutat ovat upponeet kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Minä toivon ja odotan, että bitcoinilta häviäisi sama ihmetys ja kummastus kun mitä jouduin kokemaan 1990-luvun alussa internetinkäyttäjänä.
Oli iloista huomata viime viikolla kun eräs asiakas kysyi, “..no entä käykö teillä koirakoinit?”. Totesin, että ei vielä sillä en ollut vakavasti ottaen pohtinut altcoineilla kaupankäyntiä. Ajattelin odottaa, että tulisi edes se yksi ihminen joka tiedustelee asiaa. Mikäli sinä haluat edistää bitcoinin-leviämistä, et tarvitse edes bitcoineja. Riittää että asioidessasi ruokakaupassa, levykaupassa, baarissa tai vaikka bussissa, että “käykö teillä bitcoinit?”.
Tämä testipallo on erittäin hauska heittää suuntaan jos toiseen siitäkin huolimatta, että tietäisi substanssitason vastauksen etukäteen. Eikä yksi kysyjä saa harkitsemaan ko. valuutan tukemista, mutta jos pienyrittäjä kuulisi päivittäin tämän kysymyksen lukuisia kertoja, olisi hänen nykypäivän melko vaivaton tutustua aiheeseen ja ottaa se käyttöön. Ei Visa Electonkaan olisi levinnyt ellei nuoriso olisi sen perään alkanut kysyä – nykyään voit ostaa jopa junassa lipun visa electronilla (vaikka virallinen totuus onkin toinen).
Jos siis kansalaiset voivat äänestää surkeampienkin maksuvälineiden leviämisen puolesta, miksei BTC-palveluidenkin — onhan bitcoinien vastaanottaminen kaupankäynnissä oikeasti se kaikkein helpoin tapa vastaanottaa maksu. Allekirjoittaneella on kokemusta käteiskassojen laskemisesta ja niiden tilittämisestä ja siitä syntyvistä kuluista, maksupäätepalveluiden ja niihin liittyvien ongelmien selvittämisestä jne. QR-koodin käyttö maksamisessa on yksinkertaisen nerokasta ja helppoa samoin tilitysten seuranta.
Kun siis ensi kerran menet parturiin, älä kainostele kysyä bitcoinien perään. Ja vaikka sinulla ei sillä hetkellä sattuis lompakossa olemaan mainittavasti valuuttaa, voit aina tokaista, että “no ensi kerralla sitten maksan bitcoineilla”.
